Jos jaetaan lukuharrastus kahteen osaan, mitä lehtiä luen päivittäin ja millaisia kirjoja luen?

 

Olen mielestäni tiedonjanoinen tyyppi joka haluaa tietää. Tähän tarpeeseen vastaa parhaiten sanoma- ja aikakausilehdet. Ainut paperilehti, joka vielä tulee, on Hämeen sanomat. Tyypillinen paikallisuutislehti. Tässä on on samoja asioita päivän kahden viiveellä kun Hesarissa.

Syventävää tietoa antaa sitten Helsingin Sanomat ja Suomen Kuvalehti. Parhailten asiat taustoittaa Suomen kuvalehti.

Tv-uutiset lähestyvät kovaa vauhtia iltapäivälehtiä. Luetaan lööppejä ja pyydetään lukemaan asiaa muualta.

Joidenkin tv-toimittajien toiminta hieman ärsyttää. Juonnetaan asiaa niin, että vastaajalle ei jää tilaa vastata. Koskee lähinnä ajankohtaisohjelmia.

Tekniikan Maailma tulee myös digilehtenä, Siltä luen lähinnä autoja ja teletekniikkaan liittyviä asioita. Se alkaa olla siinä ja tässä vieläkö jatkan sen tilausta.

Sitten on vielä oma maailma mitä luen tietokoneelta. Siellä on lööppimaillma vedetty huippuunsa. Siellä annetaan ymmärtää mutta ei ymmärretä antaa. Sitä voisi laskea klikkauskilpailuksi.

Sieltä saa vastauksen kenellä on uusi kaveri ja miksi vanha jäi. Kuka penensi rintojaan tai kenellä on upein peppu. Kuka on bongattu kenenkin kanssa ja tanssinut korva suussa.

Mistä asennennoista nainen/mies eniten pitää?? Missä asennossa lähti kynnet varpaista. Mutta kevenystäkin pitää elämässä olla. En tietäisi ellen olisi lukenut.

Sitten mennään kirjoihin joka on oma maailmansa.

Jos mennään kirjoihin kirjoittajan kautta, niin olen hyvin pitkälle pysynyt kotimaisissa kirjoittajissa, Väinö Linna, Mika Waltari. Suomen historia noin 1500luvulta eteenpäin ja erityisesti itsenäistymis-ajan historia ovat olleet mielenkiintoni kohteena.

Mika Waltarilta, Sinuhe Egyptiläinen, Mikael Karvajalka, Turms kuolematon jne. Ne veivät mennessään. Waltarilla on jokaisessa kirjassa “sankari “ jonka joku jumalainen nainen vie eräällä tavallaan turmioon. Varas renttu tms pitää sankarin pinnalla, “Varastaa vain sen mikä on kohtuullista.”

Väinö linnan kirjat ovat omalla tavallaan Suomen historiaa. Tuntematon sotilaan olen lukenut tosi monta kertaa. Jokaisella kerralla siitä löytää aina uutta. Kun lukee ahmimalla niinkuin minä, kannattaa hyvän kirjan lukea uudelleen . Myös lukenut Väinö Linnasta kertovan henkilöhistoriaa kertovan kirjan.

Sitten suuri harrastukseni on ollut kotimaisten vaikuttajien elämänkerrat. Luettelonomaisesti he ovat mm:

Kaikki presidentit, K J Stolberg, perustuslait, Lauri Kristian Relander, reissulasse, Svinhuvud, juristi joka pakkovietiin Cenäjälle 1915 komeksi vuotta, Kyösti Kallio torpparilakien poistaja. Risto Ryti, joka teki Saksan kanssa sopimuksen josta sitten joutui LInnaan. Mannerhaim joka veihdettiin venäjän vaatimuksesta Rytin tilalle. Paasikivi kun Mannerhein sairastui ja sitten Kekkonen 1956-1981.

Sitten luettelonomaisesti politiikkoja jotka kaikki ovat olleet samaan aikan vaikuttamassa. Kaikki ovat elämänkertakirjoja. Sekä myös joitakin taiteen edustajien elämänkertoja.

Johannes Virolainen, Kalevi Sorsa, Paavo Lipponen, Juho Rihtniemi,,Pasikivi,Koivisto, Tuomioja, Tanner, Iiro Viinanen, Aadolf Ernrooth, Erik Heinrchs, Pekka Vennamo, Pekka Herlin, Kari Kairamo, Wuolijoen veljekset, Janne Virkkunen, Loistavat Erkot, Sixten Korkman, Alpo Rusi, Operaati Elop, Loistavat Paloheimot, Esko Aho, Risto Siilasmaa, Jorma Uotinen, Ragni Rissanen, Kari Lumikero, Kari Hotakainen, Tuomas Kyrö, Leif Segerstam....jne 

Luettelin siksi tälläisen litanian henkilöitä, tällöin saa paremman, miten monelta kantilta asioita voidaan kertoa. Jos lukee yhden ihmisen elämänkerran siitä saa aika suppean kuvan ja jopa pieni itsekehu on niihin piilotettuna, niin hyvässä kuin pahassa.

Jos kuvataan Kekkosta, hänestä löytyy mielipiteitä miltei jokaiselta tuon ajan aktiivipolitikolta.

Näin ykskantaan voi todeta. Hekin olivat vain ihmisiä, kuten mekin.

Niin ja sitten ei saa unohtaa paikallishistorioitsijaa Eero Ojasta. Hänen kirjansa ovat lukemisen arvoisia. Mikä on Kanunki ? Sekin selviää Eero Ojasen kirjasta. Sitä paikallishistoriaakaan ei pidä vähätellä.

Markun mietiskelyä