Millainen lukija olen.. Meillä kotona luettiin paljon, kirjoja ja lehtiäkin tuli useampia. Minulle luettiin paljon satuja, aivan ihania. Joitakin niistä halusin kuulla uudestaan ja uudestaan. Osasin varmaan jotkut ulkoa, sillä huomasin heti, jos äiti yritti oikaista jossain kohtaa.
Kirjojen maailma aukesi minulle siis jo varhain ja opin lukemaankin paljon ennen kouluikää. Koulussa ihana opettaja antoi minun lukea koulun kirjaston kirjoja sillä aikaa, kun muut vielä opettelivat lukemaan.

Kun sitten sain kirjastokortin Kustaa Hiekan lukutupaan, kannoin kassikaupalla kirjoja kotiin ja käsikirjastossa tutkin Grimbergin historian kirjoja haaveillen joskus vielä matkusavani Egyptiin pyramideja tutkimaan.Kotona luin kirjahyllystä varmaan useimmat kirjat sitten myöhemmin.

Yleensä lukemiseeni ei puututtu, joskus iltaisin käytiin huomauttamassa, ettei liian myöhään saa lukea.Mutta mukava kirja piti lukea loppuun yhtä kyytiä. Kerran sitten jäin kiinni. Naapurillamme rovastilla oli tapana silloin tällöin lauantaisin tulla äidin lämpimille karjalanpiirakoille ja niinpä hän kerran kysyi, onko joku kipeänä. Hän oli herännyt keskellä yötä ja nähnyt meillä valoa vielä kahden aikaan

. Minä siis herkuttelin kirjoilla. Lukemiseen tuli sitten muutos, kun yliopistolla kielten opiskelijana piti tutustua kunkin maan kirjallisuuteen ja piti analysoida teoksia.Inhosin analysointia. Kun opintojen jälkeen otin kirjan käteen, aloin heti analysoida. Se jäi siis ns. päälle, nautinto lukemisesta kärsi huimasti. Lopetin lukemisen muutamaksi vuodeksi, kun dekkariakin lukiessa aloin miettiä muuta kuin juonta. Perhe alkoi ostaa lahjaksi runoteoksia toivoen, että vähitellen pääsisin irti.

Nykyisin iän mukana aihepiirit ovat selvästi muuttuneet muistelmien, elämäkertojen, historiallisten romaanien ja matkakirjojen suuntaan. En enää mielelläni osta kirjoja, sillä meillä on kaikki kirjahyllyt täynnä, varmaan sata metriä kirjoja. Nyt kirjasto on lukijan aarrekammio.