Pikku kaarnaveneeseeni ei paljon mahdu.

Vaan paljonko voikaan yksi ihminen.

 

Lastaanko sinne -

 

pyytämisen sijaan enemmän antamista,

kaunan sijaan enemmän anteeksiantoa,

 

ennakkoluulon sijaan suvaitsevaisuutta.

hymyäkö enemmän kuin murjotusta.

Ottaisinko ystäviin useammin yhteyttä kuin he meihin

ja osaisinko kuitenkin välttää maanvaivana olon.

 

Kuuntelisinko enemmän kuin puhuisin itse.

Muistelenko mielipahalla heitä, jotka tahtoivat loukata

vaiko ymmärtäisin ja unohtaisin.

 

Olisinko välinpitämätön apua tarvitsevia kohtaan

vai huomaisinko heidät ja auttaisin.

Kulkisinko kiusatun ohi

vai rientäisinkö avuksi.

Olisiko minulla siihen riittävästi oikeamielisyyttä, rohkeutta.

 

Osaisinko surussa lohduttaa oikealla tavalla

ja löytää oikeat sanat tai olla hiljaa vierellä.

 

Mahdanko mitään maailmassa tapahtuville kauheuksille.

Päivittelyn sijaan voisin edes hiljaa rukoilla.

Jaksanko enää uskoa parempaan maailmaan.

Voinhan edes toivoa.

Sirkka